Datan hyödyntäminen bisneksessä

Maanmittauslaitos avasi datansa kansalaisille ja yrityksille ilmaiseen käyttöön. Ja kun tällainen iso toimija sen tekee, voidaan olettaa, että muut seuraavat perässä.
Tämä on positiivinen potku pienten yritysten takamuksille, joiden kynnys luoda uutta bisnestä madaltuu. Open data = Open innovation.

Esri Finland on toimittanut paikkatietoa niin tutkimustyön tueksi kuin sanomalehdistölle. Esimerkkinä ajankohtainan Iltalehden kuntavaalikartta.
"Paikkatieto on tietoa, jolle voidaan osoittaa sijainti. Suurin osa kaikesta olemassa olevasta tiedosta on paikannettavissa. Paikkatieto koostuu sijaintitiedosta (missä jotakin on) ja ominaisuustiedosta (mitä jossakin on).
Sijaintitieto ilmoitetaan usein koordinaatteina, mutta se voi myös olla esimerkiksi osoite, tienumero, paikkakunta tai postinumero." Ominaisuustietoja ovat esimerkiksi kuntavaalikartassa verotulot ja työttömyys. Sijoittamalla tiedot päällekkäin nähdään asioita ja ratkaistaan ongelmia, jotka eivät edes näyttäisi ensin liittyvän paikkatietoon.

Asiasta kiinnostuneille vinkkinä, Paikkatietomarkkinat 2012 järjestetään 6.11.–7.11. Helsingin messukeskuksessa. Mukana 50 näytteilleasettajaa, joista joku voi olla sinun tulevaisuudessa tarvitseman datan toimittaja.

VINKKI Datajournalismin käsikirja luettavana ilmaiseksi verkossa http://datajournalismhandbook.org/

Mira Halonen

Sosiaalinen media ei ole mainoskanava

Is it possible to over-market?

Journalisteilla on suuret paineet rakentaa brändiä verkossa, joiden avulla tulla nähdyksi ja turvata tulevaisuuden työsarka. Harva kuitenkaan miettii miten hienovaraisesti markkinointi tulee tehdä.

Sosiaalinen media ei ole mainoskanava, kuten Ilari Mäkelä taannoin kirjoitti Helsinki Promon blogissa. Hän käyttää esimerkkinä yritysmaailmaa, mutta siinä missä yritykset ja niiden brändit henkilöityvät blogien ja muiden kautta, journalistit muuttuvat tuotemerkeiksi.

"...moni yrittäjä ihmettelee julkisesti, miksei Facebook-sivujen perustaminen tuonut yhtäkään asiakasta lisää." Virhe tapahtuu siinä, että "yritykset pitävät sosiaalista mediaa vain uutena vaihtoehtona lehtimainoksille tai puhelinmyynnille." Ratkaisuina Mäkelä ehdottaa, että "Menestyminen sosiaalisessa mediassa lähtee kyvystä aloittaa suhde asiakkaan kanssa ilman myyntihenkeä".

Näinhän se on, sosiaalisen median kuluttajat ovat taitavia lukemaan rivien välistä. Tärkeintä sosiaalisessa mediassa markkinoitaessa on olla oma itsensä ja tavoitteeksi asettaa vain aito vuorovaikutus.

"Yritykset, joissa sosiaalinen internet on nähty uutena markkinointikanavana, ovat usein pettyneet saamiinsa tuloksiin. Halpaa oli ja tyhjää saatiin. Sen sijaan ne, jotka ovat mieltäneet sosiaalisen median palvelukanavaksi, ovat kokeneet onnistuneensa." (Tykkäämistalous. Kankkunen ja Österlund, s. 33).

Oiva esimerkki on Kela-Kerttu, Kansaneläkelaitoksen sosiaalisessa mediassa toimiva neuvontapalsta.
– Verkko sopii neuvontaan loistavasti, sillä siellä asiakas voi asioida mihin vuorokauden aikaan tahansa, kertoo yksikön päällikkö Heli Pölönen Kelan yhteyskeskuksesta.
Kela-Kertun palstalla käy kuukaudessa 10 000–12 000 kävijää, ja Kerttu saa 800–1 000 viestiä kuukaudessa. Osa asiakkaista löytää avun myös lukemalla palstan vastauksia. Lisäksi asiakkaat neuvovat palstalla toisiaan.

Voi sitä Kerttua kun päivystää yöt läpeensä!? Olemmeko jo tottuneet saamaan palvelua 24/7 vai opettavatko virastot, laitokset ja yhtiöt meitä pahoille tavoille? Tuleeko toimittajankin olla vastaamassa lukijoidensa kommentteihin milloin vain?


Mira Halonen