Rajat ylittäviä aiheita

Etenkin vapaalle toimittajalle tulee pyyntöjä (kun toimitukset karsineet kuluja), lähtisikö tämä tekemään juttua ulkomailta. Jos kohdemaa on mieluinen, se voi houkuttaa pysyväänkin oleiluun. Ja toisaalta, moni rahoittaa matkusteluansa tekemällä juttuja reissun päältä.

12 ohjetta ulkomaille lähtevälle toimittajalle

1. Opettele kieliä, erityisesti tulevan asuinmaan.
2. Verkostoidu jo ennen lähtöä. Kiinnostavat tiedotusvälineet, mistä apua, terveydenhuolto, muita suomalaisia jne.
3. Hanki työkokemusta ennen lähtöä.
4. Opiskele kohdemaasi kulttuuria ja historiaa ja asu maassa pysyvästi.
5. Ota selvää verotukseesi ja sosiaaliturvaasi liittyvistä muutoksista ennen lähtöä.
6. Opettele valokuvaamaan - saat siitä lisäansioita.
7. Muista seurata asuinmaan lisäksi Suomen tapahtumia - mikä on ajankohtaista.
8. Opettele myymään juttusi.
9. Pidä huolta oikeuksistasi.
10. Älä tuudittaudu yhden tai kahden vakioasiakkaan varaan.
11. Ole valmis kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta.
12. Tee paljon töitä saavuttaaksesi "suomalaisen toimittajan elintaso".

Lähde: Jenni Meronen, Suunnittele, verkostoidu ja tee paljon töitä -opinnäytetyö 2009
Luettavaa:
Ulkoasiainministeriön vinkkejä turvalliseen matkaan
Ulkoasiainministeriön apurahat ja tuet
Sudanilainen toimittaja istuskelee puun alla ja juo teetä
Tietoa maakohtaisesti sananvapauden tilasta http://www.cpj.org/ ja https://twitter.com/pressfreedom.


Mira Halonen

Mitä media hyötyy Fix My Street -palvelusta?

Media ei saa suoranaisia tuloja Fix My Street -palvelusta, koska palvelun käyttö ei maksa kansalaisille ja yleensä kaupunginkaan ei tarvitse maksaa palvelusta. Median onkin tienattava palvelulla muilla keinoilla. Medialla on tietysti muitakin syitä ylläpitää palvelua.

1. Juttuideat: käyttäjät kertovat korjattavista ongelmista, ja osa niistä voi täyttää uutiskriteerit.
2. Sisällöntuotanto: kun korjausilmoitukset tuottavat tulosta, käyttäjät motivoituvat sisällöntuotantoon.
3. Edullinen: on halvempaa käyttää lukijan kuvaa ja kuvausta ongelmasta kuin lähettää oma toimittaja ja kuvaaja paikalle.
4. Mainostulot: palvelun yhteydessä voidaan mainostaa.
5. Kilpailuetu: medialla on yksi toimiva palvelu enemmän kuin kilpailijalla.
6. Uudet lukijat: palvelu voi houkutella uusia lukijoita medialle.
7. Haastateltavat: käyttäjät suostuisivat haastateltaviksi, jos heidän ilmoituksestaan tehtäisiin juttu.
8. Vaikutusvalta: Kun korjausta vaativat kohteet ovat esillä mediassa, kaupunki korjannee viat nopeasti. Media voi siis korostaa tiettyjä ongelmia, ja edistää niiden korjaamista. Vaihtoehtoisesti käyttäjät saavat vaikutusvaltaa, kun heidän ilmoittamansa kohde korjataan.
9. Ajan tasalla: seuraamalla vikailmoituksia media on ajan tasalla oman alueensa tapahtumista.
10. Yhteisöllisyys: käyttäjät haluavat kuulua yhteisöön, ja he voivat ylläpitää yhteisöelämäänsä esimerkiksi kommentointialueella.
11. Kansalaisten elämän parannus: jos media edistää vikojen korjaamista, käyttäjien oma asuinympäristö ja sitä kautta elämäkin paranee.
12. Yhteiskunnallinen: kansalaiset ja päättäjät ovat suoraan yhteydessä toisiinsa median ansiosta.

Riikka Sorsa

Tykkäämistalous ratkaisemaan diginatiivin ongelmat

Tykkäämistalous on kirja uudenlaisessa maailmassa toimimisesta. Sanoma Pro Oy:n kustantaman (2012) Tykkäämistalouden on kirjoittanut Petteri Kankkunen ja Pär Österlund. Molemmilla miehillä on vankka kokemus viestinnän kehittämisestä ja journalismista.

Digitaalinen liiketoimintaympäristö ja sosiaalisen media ovat jäädäkseen. Kirjassa käsitellään tämän vallankumouksen vaikutuksia ja mahdollisuuksia yrityksen toimintaan.
Kirjassa on paljon konkretiaa, hyviä kolmen kohdan kiteytyksiä ja toimintaohjeita sekä hyviä esimerkkejä, joissa esiintyy esimerkiksi kotimainen Verohallinto ja Valio.
Kirja opettaa ymmärtämään, miksi jotkut yritykset ovat löytäneet paikkansa digitaalisissa ympäristöissä – ja miten muutkin voivat onnistua. Kirja vastaa moneen kysymykseen kuten näihin:

• Miten luot tuotteita ja palveluita, joista ihmiset haluavat kertoa toisilleen?
• Mitä toimintatapoja jokaisen organisaation kannattaa varastaa Facebookilta ja Googlelta?
• Miten yrityksen täytyy muuttua, jos se aikoo menestyä vielä diginatiivien hallitsemassa maailmassa?

Kankkusen ja Österlundin kirja on sisällöllisesti oivaltavaa ja nautintoa lisää infograafikko Juuso Koposen kuvitus.

"Liiketoiminnassa mukana oleville tämä on erinomaista ja jopa välttämätöntä luettavaa.Kirja tuo esille maailman muuttumisen ja kuinka maailma, varsinkin viestinnän maailma, muuttuu myös yrityksissä. Ihana kirja! Saa nostaa katseensa päivittäisestä ja lukea hyvin kirjoitetun analyysin siitä, mitä on tapahtumassa. Ei päivittelyä, miksi joku ei halua olla Facebookissa tai miksi joku toinen haluaa jakaa koko elämänsä siellä. Kumpikaan ei ole sinällään oleellista. Oleellista on, että maailma on muuttunut. Peruuttamattomasti. Vuorovaikutus ihmiseltä ihmiselle on räjähtänyt. Lue tämä kirja, jos vielä ihmettelet somen merkitystä. Ja lue tämä kirja ajatuksella, mikäli olet täydellinen some-fani."

Jaana Rosendahl, johtaja, Asiakkuus ja Markkinointi, Taaleritehdas Oy

Siitä vain tykkäämään!

Milla Vainio

Optimoitua ja myyvää sisältöä

Kirjoja, blogeja, koulutuksia, haastatteluja, luentoja, muita tapahtumia ja taltiointeja... Tämä kaikki voi koskea sisällöntuottajaa niin lopputuloksena kuin lähteenäkin.
Poimin kurssin aikana läpikäymästäni aineistosta asioita, jotka toistuivat usein ja jotka ovat tämän hetken sisällöntuottajien huulilla.

1. mobiili => aina mukana. Panosta teknisen puolen ymmärtämiseen vaikka et itse koodaisikaan mitään. Ja kun käytät jotain sosiaalisen media kalua, tutustu jo seuraavaan. Nykyisten palvelujen elinkaari on ennustettu melko lyhyeksi.

2. video => loppukäyttäjistä kiinnostavampaa kuin staattinen informaatio. Visuaalisuuden merkityksen on arveltu kasvavan jatkossa. Esim. Pinterest-palvelun on sanottu jo tuovan verkkosivuille enemmän kävijöitä kuin YouTuben tai Googlen haun. Hienoa, että opettelet kuvaamista?!

3. disinformaatio => tietoa on ja sen saaminen on helppoa, mutta kun sitä on liikaa ja kokoa ajan...
Ja jos aineistoa jakaa liian suurelle yleisölle, se menettää merkityksensä. Tämä voi olla perustelu, kun mediasi muuttaa sisältönsä maksulliseksi. Mutta luota siihen, että juttusi ylittää "VIP-lukijan uutiskynnyksen", niin se kyllä leviää verkossa. Opettele siis luomaan laadukkaita teasereita.

4. relevanttisuus => kaikki mitä tehdään, pitäisi olla merkityksellistä vastaanottajalle. Tunnista (tekemäsi) turhuudet ja deletoi ne! Pohdi lisäksi, yliarvioitko sosiaalisen median mahdin ja keskity olennaiseen.

”Ainoa asia, joka ei muutu,
on, että jokainen aikakausi
puhuu suuresta muutoksesta.”
- kirjailija Marcel Proust -

5. kilpailuetu => luovutaan me-too-meiningistä ja keskitytään siihen missä ollaan hyviä. Vahvuudet auttavat hyvässä tapauksessa erottumaan muista. Opettele lisäksi toimimaan verkossa kuten isäntä tai emäntä, joka varmistaa, että vierailijat viihtyvät.

6. tekijänoikeudet => seuraa muutosta. Esimerkiksi urheilu-uutiset ja ajankohtaisohjelmat käyttävät  twiittejä suorissa lähetyksissään "mitäs mieltä katsojat ovat tästä..." Etu on, että katsojat voivat kommentoida ja saada vastauksia heti - kaikkea ei kuitenkaan ehditä ottaa mukaan lähetykseen. Toimittajan rooli on poimia mansikat. Pohdi onko esim. joukkoistamalla tehty juttu tai toisten twiittausten perusteella tehty haastattelu enää toimittajan oma?

7. osaamisen jakaminen => yhteisöllisyys. Olemma rakentamassa ammattiverkostoja, joihon turvautua vertaistukea tai asiantuntija-apua saadaksemme.

8. innovointi => laita itsesi likoon ja hyödynnä kollegoidenkin osaamista. Luodaksesi uutta, sinun tulee pysyä kärryillä, mitä yleisösi odottaa sinulta. Esimerkiksi Maija Männistö tutki opinnäytetyössään "Kun toimitus varpaansa sosiaaliseen mediaan kastoi" Alasatakunta-lehden toimintaa Facebookissa. Tuloksista selvisi muun muassa, että lehden lukijoita miellyttivät julkaistut videot ja kuvamateriaali toimituksen työskentelystä. Mukava esimerkki löytyy markkinoinnin maailmasta. S-ryhmä jaka ravintoloidensa asiakkaille QR-koodia, joka johtaa Musta joulu -elokuvan verkkosivulle. Näin asiakas voi katsoa elokuvan vaikka tilaustansa odotellessa. Projektissa yhdistyi ketjun tavoite muistaa asiakkaitaan ja aloitteleva elokuvayrittäjä sai tukea.

”Kun muistot ylittävät unelmat, loppu on lähellä.
Todella menestyvän organisaation (ja toimittajan) tunnusmerkki on valmius luopua siitä,
mikä teki siitä menestyksellisen ja aloittaa tuoreesti.”
- professori Michael Hammer -

Mira Halonen

Jaa osaamistasi sosiaalisessa mediassa

YouTuben viihteellisen arvon lisäksi se toimii mainiona kanavana jakaa osaamistaan ja opastaa muita erilaisten palvelujen käytössä, kuten Tomi Vainikka on tehnyt.
Hänen selkeän ja visuaalisen esityksensä avulla pääset perille, kuinka Google Fusion Tabsilla tehdään datajournalismia.

Miksi sitten jakaa osaamistaan sosiaalisessa mediassa?
Esimerkiksi erikoistoimittajana saat saman alan kollegoilta apua, jota oma toimituksen väki ei osaa antaa tai sitä joukkoa ei vain ole (freetyö). Olemme myös usein riippuvaisia ulkopuolisista asiantuntijoista, joita ilman juttua ei synny, koska oma aikamme ei riitä kaiken tiedon omaksumiseen. Lisää aiheesta muun muassa Janne Ruohiston esityksessä, myöskin mainion palvelun, SlideSharen, välityksellä.

Mira Halonen

Sosiaalinen media ja toimitustyö

Ylellä on työntekijöilleen ohjeet sosiaalisen median käyttöön, kuten myös Helsingin Sanomilla, mutta monilta pienemmiltä lehdiltä kirjalliset ohjeet tai laajempi strategia vielä puuttuu.

Suomen Lehdistössä 10/2012 Tampereen yliopiston tiedotusopin lehtori Ari Heinonen kirjoittaa, että sosiaalisen median tietovirran seulominen ja arviointi alkaa viimeistään nyt olla yksi ulottuvuus uutistyön ammattitaidossa. Artikkelissa hän kehottaa toimittajia seuraamaan sosiaalisen median nousevia trendejä esimerkiksi Trendsmap-työkalun avulla. Artikkelissa vinkataan tutustumaan myös sivustoon www.poynter.org, joka tarjoaa kiinnostavia artikkeleita sosiaalista mediaa ja journalismia koskien.

Heinosen artikkeli: Somesta saa selvän oikeilla työtavoilla

Maaret Väkinen

Kuralaatikko, kuraattori, ei vaan kuratointi!

Kuratoinnista on alettu puhua mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Mitä tämä kuratointi oikein tarkoittaa? Ala-asteelta muistan koulukuraattorin, mutta samaisesta henkilöstä ei taida olla kyse, vai onko sittenkin?

Lyhykäisyydessään koulukuraattori auttaa ja tukee oppilaita sosiaalityön keinoin. Koulukuraattorilta saa apua ja ratkaisuja pulmatilanteisiin sekä tarvittaessa tehdään yhteistyötä. 

Kuratointi on erilaisten sisältöjen keräilyä uudeksi kokonaisuudeksi. Kuratointi on myös asioiden suodattamista, eli samaa mitä koulukuraattorikin tekee, mutta hieman eri muodossa. Koulukuraattori kuuntelee, tarkkailee, kerää tietoa ja kokoaa ne uudeksi kokonaisuudeksi, lisäten havaintoihin oman osaamisensa koulutuksen ja kokemuksen valossa.  Näillä kerätyillä tiedoilla pyritään tarjoamaan nuorelle uusia toimintamalleja esimerkiksi ongelmatilanteissa. 

Suodatettuja sisältöjä

Kuratoinnissa tehdään samaa asiaa, hieman eri maailmassa. Kuratointi ei ole uusi juttu, vaan vanha tuttava museo- ja taidemaailmasta, jossa kuraattori keräsi näyttelyn kaikki palaset kokoon. Internet mullisti nykymaailman ja tietoa on saatavilla joka puolella, jopa liikaa. Kiinnostavan aiheen läpikäynti verkossa on lähestulkoon mahdotonta sen määrän vuoksi. 

Kuratointia on näin pidetty varteenotettavana ratkaisuna Internetin tietotulvan hallintaan. Kuratointi pohjaa erityisen paljon yleisön tuottamaan tietoon. Kuratoijaksi ryhtyvä on myös hyväksynyt sen ajatuksen, että joku muukin tuottaa hyvää sisältöä ei vain kuratoija itse. Kuratointi sääs­tää lu­ki­joi­den ai­kaa ja vai­vaa. Yksi henkilö kahlaa aineistot läpi ja kerää olelliset tiedot samoja sisältöjä toistavista artikkeleista. 

Kuratoinnin pääpiirteet ovat, että siinä suodatetaan tai kerätään harkitusti materiaalia uudeksi sisältöyksiköksi.

Hyvä kuraattori kerää sisältöä siten kasaan, että se on järkevää ja merkityksellistä ja lisää sisältöön oman mausteensa tuomalla siihen uutta sisältöä, näkemyksiä, jolloinsisältö uudistuu.

Kuratoinnin tulisi antaa vastaus seuraaviin kysymyksiin:

"Miten tätä sisältöä voi käyttää" ja "mikä tässä sisällössä on tärkeintä".

Aiheeseen on perehtynyt myös kou­lu­tus­tek­no­lo­gian, so­si­aa­li­sen me­dian ja di­gi­me­dian asian­tun­tija Ilkka Olander blogissaan Löydä, suodata, jalosta — kuratointi ja sosiaalinen tiedonhaku.

Kuratoinnin välineet

Verkossa toimiminen vaatii omat välineensä. Näitäkin on tarjolla useampi vaihtoehto ja hienointa niissä on se, että niitä osaa käyttää melkeinpä kuka vain, kunhan hetken perehtyy ohjelmaan. Kokeilin itsekin Storify-palvelua ja olin positiivisesti yllättynyt. Sosiaalisen median sivusto Mashable.com, julkaisi sivuillaan neljä varteenotettavaa kuratoinnin työkalua. Tuija Aalto on blogissaan Tuhat Sanaa tehnyt hyvän käyttötapavertailun kuratoinnin välineistä. Itselläni käyttökokemukset ovat vasta alussa, mutta tiedon keräämisen helpottamiseksi aion kokeilla näitä työkaluja myös jatkossa. 

Nyt vain kuratoimaan!

Muita linkkejä kuratoinnista:
Delicious
Toimittaja, unohda juttukeikat - nyt kuratoidaan!
Ehkä paras tapa löytää kiinnostavaa tietoa: kuraattorien yhteisö Scoop.it

Milla Vainio

Verkon kiinnostavimmat jutut

"Miksi kiertelisit ympäri nettiä kiinnostavia juttuja etsien, kun joku on jo tehnyt työn puolestasi?" Näin mainostaa Skuuppari (Scoopinion), palvelu, joka nostaa juttuja ja tekijöitä esiin lukijoille, joiden se uskoo olevan niistä kiinnostunut. Ratkaisevaa "arvostuksessa" ei ole lukukertojen määrä vaan juttujen parissa vietetty aika. Luetuimmat toimittajat löydät täältä (syyskuu 2012).

Huom. Juttuja jaetaan vain yhteisön sallimilta hyvämaineisilta verkkosivuilta. Tavoitin Ville Sundbergin kertomaan, mitä tämä tarkoittaa. Hän on palvelun algoritmin kehittäjä.

"Sen, mitä sivuja Scoopinion seuraa, päättää viime kädessä Scoopinion-tiimi. Olemme tehneet siihen seuraavan ohjesäännön:

Kavereitasi ei haittaisi nähdä sivuston sisältöä.

Voisit näyttää sivuston äidillesi.

Sivustolla on toimittaja (tai toimittajia).

Sivustolla on enimmäkseen aikakauslehtisisältöä, uutisia, artikkeleita, toimitettuja blogipostauksia tai uutisiin liittyvää valokuva- tai videosisältöä."

"Käytämme sisäisesti sallittujen sivujen listasta nimitystä 'whitelist'. Whitelistin perimmäinen tarkoitus on yksityisyyden suoja - yleisesti ottaen ihmisistä tuntuu turvallisemmalta, että lukemista seurataan, kun sitä seurataan vain tietyillä sivustoilla. Kaikki 'normaalit' mediat otetaan ilman muuta mukaan. Eräs näkökohta tässä on vielä se, että uuden sivun tuominen whitelistille ei aina onnistu käden käänteessä. Skuupparin pitää esimerkiksi oppia tunnistamaan, kuka minkin jutun on kirjoittanut. Siksi whitelist laajenee hitaammin kuin haluaisimme.

On todennäköistä, että whitelist-kriteerit tulevaisuudessa laajenevat ennemmin kuin suppenevat. Blogien lukeminen lisääntyy jatkuvasti ja samalla journalismin raja hämärtyy. Nytkin whitelistilta saattaa jo löytyä sivustoja jotka eivät täytä ohjesäännön kirjainta täysin.

Kaiken kaikkiaan journalismin määritteleminen täysin selvin rajanvedoin on nykyään niin hankalaa, etten väitä pystyväni siihen. Kuinka ammattimaista toiminnan pitää olla ennen kuin se on journalismia? Tämä on myös yksi perustelu whitelist-ohjeen laajentamiselle vastaisuudessa. Kaikki, mikä on whitelistillä, ei välttämättä ole journalismia."

Miten juttuja arvioidaan ja voiko toimitus nostaa omia juttujaan ylöspäin?


"Juttujen arviointi perustuu lukemisen mittaamiseen. Systeemimme antaa joka lukukerralla arvion siitä, kuinka monta sanaa jutusta luettiin ja paljonko jäi lukematta. Kun jutulla on monta lukijaa, nämä arviot lasketaan yhteen ja saadaan jutun 'alkuperäiset pisteet'. Pisteet eivät aivan suoraan riipu luettujen sanojen summasta, mutta likimain kyllä. Tämän pistemäärän lisäksi henkilökohtaisessa suosittelussa otetaan huomioon se, kuka tai ketkä jutun ovat lukeneet. Eri käyttäjien välille lasketaan 'yhteensopivuuslukuja' joiden perusteella pisteitä painotetaan. Näin saadaan jokaiselle jutulle pistemäärä, joka riippuu lukijasta. Lisäksi suosittelussa otetaan huomioon paljon muitakin muuttujia, kuten se, milloin juttu on julkaistu.

Toimitusten väki voi teoriassa yrittää nostaa juttujaan ylöspäin, mutta siihen ei vielä ihan muutama ihminen riitä. Lisäksi on olemassa tapoja tunnistaa virheellinen data - en voi ihan tarkalleen paljastaa, kuinka sitä teemme."

Scoopinion sai viime vuonna Uutisraivaaja-palkinnon. Kisa on taas käynnissä ja haku päättyy 17.1.2013. Kaikille uusille ideoijille ja tuotekehittelijöille Skuupparin poppoo ohjeistaa:

1. Osallistu rohkeasti.
2. Tutustu muihin kilpailijoihin, auta muita sekä pyydä apua.
3. Esittele ideaasi jarkuvasti. Se on tarpeeksi selkeä kun vanhempasi tai lapsesi ymmärtävät sen.
4. Tiimi ratkaisee. Hyvässä tiimissä on 2 - 4 jäsentä, joilla selkeästi eri osaaminen.
5. Fail Fast eli prototyyppi voi olla video, PowerPoint, muokattu open source softa, avoin blogi, lähes mikä tahansa, jonka avulla opit.
6. Tee MVP eli tuote, jossa on ainoastaan välttämättömät ominaisuudet.
7. Muokkaa konseptia kun opit lisää. Ota mallia muista.
8. Kerää verkostoa ja käytä sitä.
9. Etsi rahoitusta myös muualta.
10. Pidä hauskaa ja muuta maailmaa.

Pätee mielestäni monin osin projektiin kuin projektiin!

10 kohdan lista lähteestä Uutisraivaaja-blogi

Mira Halonen

Olenko nyt yksi niistä, joita en voi sietää? Blogineitsyys menetetty!

Obaman voitto twitti "neljä vuotta lisää" syöksi Justin Bieberin vallasta, joten kai nyt minunlaiseni journalismiopiskelijan on aika siirtyä maailmankartalle ja menettää blogineitsyys.

Blogit, twiitit ja muu some on jo joka puolella, mutta kuinka ollakaan, meitä on vielä monia, joille tämä maailma on uusi, koskematon. Koskemattomuuttakin on monenlaista. Itse lukeudun koskamattomuudellani siihen porukkaan, joka ei ole luonut sisältöä, mutta muuten olen kahlannut maan ja taivaan välillä olevia blogeja läpi.

Johtuuko koskemattomuus kuitenkin siitä, että minä ja muut pelkäämme muuttuvansa niiksi, joita ei voi sietää? Ne kaikkitietävät bloggarit, jotka ärsyttää ärsyttää ja ärsyttää. Kuka niille on antanut vallan olla oikeassa kaikessa mahdollisessa? Vastaus tähän on: Me itse.

Laiskat bloggarit

Me kansalaiset olemme halunneet uusia kanavia kommunikoida maailman kanssa ja tulemme jatkuvasti haluamaan uusia mahdollisuuksia. Ammattilaiset, suomalaiset toimittajat, sen sijaan ovat M&M:n uutisoinnin mukaan maailman laiskimpia bloggaajia. Vaikka bloggaus on joillekin harrastelijoille muuttunut työksi, mikä hieno juttu heille, niin toimiiko bloggaus myös toisinpäin. Muuttuuko kotimainen, ammatilleen uskovainen toimittaja bloggariksi tuosta vain?

Jätän teidät pohtimaan tätä asiaa ja palaan asiapitoisemmalla tekstillä seuraavalla kerralla.

Milla Vainio

"En kommentoi" ei toimi Venäjällä

Kuvaaja Mariah Mihhailova

Uuden Suomen tuottaja Jarmo Koponen on erilainen Venäjä-tuntija, joka on työskennellyt Venäjän lisäksi Neuvostoliitossa.

"Pitää kirjoittaa niin totta, kuin pystyy."

— Suomea ei voi verrata Venäjään, koska Venäjää voisi verrata Italiaan. Neuvostoliiton aikana nuorelle toimittajalle oli helppoa saada juttuaiheita. Silloin 90-luvulla ei vielä puhuttu demokratiasta ja hypetyksen aallolla mentiin hieman vikaan, toimittaja-tuottaja Jarmo Koponen sanoo.

Suomea ja Venäjää koskevista asioista pitää käydä järkeviä keskusteluita, etenkin suomalaisten ja venäläisten toimittajien keskinäinen kanssakäyminen on tärkeätä. Ongelmana on Koposen mielestä suomalaisten viranomaisten hidas vastaaminen venäläisen median kommenttipyyntöihin.


— Mediaseminaari syntyi tarpeesta, meidän ongelmana on suomalaisten viranomaisten kielitaidon lisäksi vastaamisen hitaus. Kyse on myös kulttuurieroista. Venäjällä ei ole totuttu vastaamattomuuteen tai ettei kommentoida, mutta se on Suomessa normaali käytäntö viranomaisilta. Meidän pitäisi toimittajina painaa päälle ja vaatia vastauksia, Koponen toteaa.

Katso koko haastattelu täältä.

Toimittajana Anna-Maria Tukiainen, kuvaajana Mariah Mihhailova.

Särkyneet peilit -seminaari 3.-4.12. 2012

Suomalais-venäläinen mediakonferenssi "Särkyneet peilit" pidetään Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa Helsingissä 3.-4. joulukuuta 2012. Konferenssin aiheina ovat maiden mediakuva ja kysymys viisumivapaudesta. Tapahtuma on ensimmäinen merkittävä suomalais-venäläinen toimittajatapaaminen sitten neuvostoaikojen.