tiistai 20. marraskuuta 2012

Kuralaatikko, kuraattori, ei vaan kuratointi!



Kuratoinnista on alettu puhua mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Mitä tämä kuratointi oikein tarkoittaa? Ala-asteelta muistan koulukuraattorin, mutta samaisesta henkilöstä ei taida olla kyse, vai onko sittenkin?

Lyhykäisyydessään koulukuraattori auttaa ja tukee oppilaita sosiaalityön keinoin. Koulukuraattorilta saa apua ja ratkaisuja pulmatilanteisiin sekä tarvittaessa tehdään yhteistyötä. 

Kuratointi on erilaisten sisältöjen keräilyä uudeksi kokonaisuudeksi. Kuratointi on myös asioiden suodattamista, eli samaa mitä koulukuraattorikin tekee, mutta hieman eri muodossa. Koulukuraattori kuuntelee, tarkkailee, kerää tietoa ja kokoaa ne uudeksi kokonaisuudeksi, lisäten havaintoihin oman osaamisensa koulutuksen ja kokemuksen valossa.  Näillä kerätyillä tiedoilla pyritään tarjoamaan nuorelle uusia toimintamalleja esimerkiksi ongelmatilanteissa. 

Suodatettuja sisältöjä

Kuratoinnissa tehdään samaa asiaa, hieman eri maailmassa. Kuratointi ei ole uusi juttu, vaan vanha tuttava museo- ja taidemaailmasta, jossa kuraattori keräsi näyttelyn kaikki palaset kokoon. Internet mullisti nykymaailman ja tietoa on saatavilla joka puolella, jopa liikaa. Kiinnostavan aiheen läpikäynti verkossa on lähestulkoon mahdotonta sen määrän vuoksi. 

Kuratointia on näin pidetty varteenotettavana ratkaisuna Internetin tietotulvan hallintaan. Kuratointi pohjaa erityisen paljon yleisön tuottamaan tietoon. Kuratoijaksi ryhtyvä on myös hyväksynyt sen ajatuksen, että joku muukin tuottaa hyvää sisältöä ei vain kuratoija itse. Kuratointi sääs­tää lu­ki­joi­den ai­kaa ja vai­vaa. Yksi henkilö kahlaa aineistot läpi ja kerää olelliset tiedot samoja sisältöjä toistavista artikkeleista. 

Kuratoinnin pääpiirteet ovat, että siinä suodatetaan tai kerätään harkitusti materiaalia uudeksi sisältöyksiköksi.
Hyvä kuraattori kerää sisältöä siten kasaan, että se on järkevää ja merkityksellistä ja lisää sisältöön oman mausteensa tuomalla siihen uutta sisältöä, näkemyksiä, jolloinsisältö uudistuu.
Kuratoinnin tulisi antaa vastaus seuraaviin kysymyksiin:
"Miten tätä sisältöä voi käyttää" ja "mikä tässä sisällössä on tärkeintä".

Aiheeseen on perehtynyt myös kou­lu­tus­tek­no­lo­gian, so­si­aa­li­sen me­dian ja di­gi­me­dian asian­tun­tija Ilkka Olander blogissaan Löydä, suodata, jalosta — kuratointi ja sosiaalinen tiedonhaku.

Kuratoinnin välineet

Verkossa toimiminen vaatii omat välineensä. Näitäkin on tarjolla useampi vaihtoehto ja hienointa niissä on se, että niitä osaa käyttää melkeinpä kuka vain, kunhan hetken perehtyy ohjelmaan. Kokeilin itsekin Storify-palvelua ja olin positiivisesti yllättynyt. Sosiaalisen median sivusto Mashable.com, julkaisi sivuillaan neljä varteenotettavaa kuratoinnin työkalua. Tuija Aalto on blogissaan Tuhat Sanaa tehnyt hyvän käyttötapavertailun kuratoinnin välineistä. Itselläni käyttökokemukset ovat vasta alussa, mutta tiedon keräämisen helpottamiseksi aion kokeilla näitä työkaluja myös jatkossa. 

Nyt vain kuratoimaan!

Muita linkkejä kuratoinnista:
Delicious
Toimittaja, unohda juttukeikat - nyt kuratoidaan!
Ehkä paras tapa löytää kiinnostavaa tietoa: kuraattorien yhteisö Scoop.it

Milla Vainio


2 kommenttia:

  1. KUratointityökaluista on hyvä erotella erikseen aggregointiin ja kuratointiin soveltuvat ohjelmistot. Esim. Pinteres ja Delicious sopivat aiheeseen liittyvien linkkien keräilyyn.Varsinaisessa kuratoinnissa (suomalaiset toimittajat) käyttävät Storifyta. Mikäli Storifylla kuratoidun jutun haluaa julkaista (Suomessa), on se vielä linkattava median omilta sivuilta Storifyn sivuille. Niin, ja puhun "varsinaisesta kuratoinnista." On nimittäin kaksi koulukuntaa kuratoinnin määrittelyssä. Toisien mielestä linkkien keräily on kuratointia, kun taas toiset ovat sitä mieltä, ettei pelkkä sisällön kerääminen ole kuratointia. Esimerkiksi Huffington Post ei tässä mielessä kuratoi, vaan aggregoi.

    VastaaPoista