Kuratoinnista on alettu puhua mediassa ja sosiaalisessa
mediassa. Mitä tämä kuratointi oikein tarkoittaa? Ala-asteelta muistan koulukuraattorin,
mutta samaisesta henkilöstä ei taida olla kyse, vai onko sittenkin?
Lyhykäisyydessään koulukuraattori auttaa ja tukee oppilaita
sosiaalityön keinoin. Koulukuraattorilta saa apua ja ratkaisuja
pulmatilanteisiin sekä tarvittaessa tehdään yhteistyötä.
Kuratointi on erilaisten sisältöjen keräilyä uudeksi
kokonaisuudeksi. Kuratointi on myös asioiden suodattamista, eli samaa mitä koulukuraattorikin
tekee, mutta hieman eri muodossa. Koulukuraattori kuuntelee, tarkkailee, kerää
tietoa ja kokoaa ne uudeksi kokonaisuudeksi, lisäten havaintoihin oman
osaamisensa koulutuksen ja kokemuksen valossa. Näillä kerätyillä tiedoilla pyritään
tarjoamaan nuorelle uusia toimintamalleja esimerkiksi ongelmatilanteissa.
Suodatettuja sisältöjä
Kuratoinnissa tehdään samaa asiaa, hieman eri maailmassa. Kuratointi
ei ole uusi juttu, vaan vanha tuttava museo- ja taidemaailmasta, jossa
kuraattori keräsi näyttelyn kaikki palaset kokoon. Internet mullisti nykymaailman
ja tietoa on saatavilla joka puolella, jopa liikaa. Kiinnostavan aiheen
läpikäynti verkossa on lähestulkoon mahdotonta sen määrän vuoksi.
Kuratointia on näin pidetty
varteenotettavana ratkaisuna Internetin tietotulvan hallintaan. Kuratointi
pohjaa erityisen paljon yleisön tuottamaan tietoon. Kuratoijaksi ryhtyvä on
myös hyväksynyt sen ajatuksen, että joku muukin tuottaa hyvää sisältöä ei vain
kuratoija itse. Kuratointi säästää lukijoiden aikaa ja vaivaa. Yksi
henkilö kahlaa aineistot läpi ja kerää olelliset tiedot samoja sisältöjä
toistavista artikkeleista.
Kuratoinnin pääpiirteet ovat, että siinä suodatetaan tai kerätään harkitusti materiaalia uudeksi
sisältöyksiköksi.
Hyvä kuraattori kerää sisältöä siten kasaan, että se on järkevää ja merkityksellistä ja lisää sisältöön oman mausteensa tuomalla siihen uutta sisältöä, näkemyksiä, jolloinsisältö uudistuu.
Kuratoinnin tulisi antaa vastaus seuraaviin kysymyksiin:
"Miten tätä sisältöä voi käyttää" ja "mikä
tässä sisällössä on tärkeintä".
Aiheeseen on perehtynyt myös koulutusteknologian, sosiaalisen
median ja digimedian asiantuntija Ilkka Olander blogissaan Löydä, suodata, jalosta — kuratointi ja
sosiaalinen tiedonhaku.
Kuratoinnin välineet
Verkossa toimiminen vaatii omat välineensä. Näitäkin on
tarjolla useampi vaihtoehto ja hienointa niissä on se, että niitä osaa käyttää
melkeinpä kuka vain, kunhan hetken perehtyy ohjelmaan. Kokeilin itsekin Storify-palvelua ja olin
positiivisesti yllättynyt. Sosiaalisen median sivusto Mashable.com, julkaisi
sivuillaan neljä varteenotettavaa kuratoinnin työkalua. Tuija Aalto on blogissaan Tuhat Sanaa tehnyt hyvän käyttötapavertailun kuratoinnin välineistä. Itselläni käyttökokemukset ovat vasta alussa, mutta tiedon keräämisen helpottamiseksi aion kokeilla näitä työkaluja myös jatkossa.
Nyt vain kuratoimaan!
Muita linkkejä kuratoinnista:
Delicious
Toimittaja, unohda juttukeikat - nyt kuratoidaan!
Ehkä paras tapa löytää kiinnostavaa tietoa: kuraattorien yhteisö Scoop.it
Milla Vainio
KUratointityökaluista on hyvä erotella erikseen aggregointiin ja kuratointiin soveltuvat ohjelmistot. Esim. Pinteres ja Delicious sopivat aiheeseen liittyvien linkkien keräilyyn.Varsinaisessa kuratoinnissa (suomalaiset toimittajat) käyttävät Storifyta. Mikäli Storifylla kuratoidun jutun haluaa julkaista (Suomessa), on se vielä linkattava median omilta sivuilta Storifyn sivuille. Niin, ja puhun "varsinaisesta kuratoinnista." On nimittäin kaksi koulukuntaa kuratoinnin määrittelyssä. Toisien mielestä linkkien keräily on kuratointia, kun taas toiset ovat sitä mieltä, ettei pelkkä sisällön kerääminen ole kuratointia. Esimerkiksi Huffington Post ei tässä mielessä kuratoi, vaan aggregoi.
VastaaPoistaPinterest!
VastaaPoista