12 ohjetta ulkomaille lähtevälle toimittajalle
1. Opettele kieliä, erityisesti tulevan asuinmaan.2. Verkostoidu jo ennen lähtöä. Kiinnostavat tiedotusvälineet, mistä apua, terveydenhuolto, muita suomalaisia jne.
3. Hanki työkokemusta ennen lähtöä.
4. Opiskele kohdemaasi kulttuuria ja historiaa ja asu maassa pysyvästi.
5. Ota selvää verotukseesi ja sosiaaliturvaasi liittyvistä muutoksista ennen lähtöä.
6. Opettele valokuvaamaan - saat siitä lisäansioita.
7. Muista seurata asuinmaan lisäksi Suomen tapahtumia - mikä on ajankohtaista.
8. Opettele myymään juttusi.
9. Pidä huolta oikeuksistasi.
10. Älä tuudittaudu yhden tai kahden vakioasiakkaan varaan.
11. Ole valmis kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta.
12. Tee paljon töitä saavuttaaksesi "suomalaisen toimittajan elintaso".
Lähde: Jenni Meronen, Suunnittele, verkostoidu ja tee paljon töitä -opinnäytetyö 2009Luettavaa:
Ulkoasiainministeriön vinkkejä turvalliseen matkaan
Ulkoasiainministeriön apurahat ja tuet
Sudanilainen toimittaja istuskelee puun alla ja juo teetä
Tietoa maakohtaisesti sananvapauden tilasta http://www.cpj.org/ ja https://twitter.com/pressfreedom.
Mira Halonen
Näin Venäjällä olevana suomalaisena vapaana toimittaja koen listan todella epärealistiseksi ja hieman huvittavaksi. Verkostautuminen etenkin rajakaupungeissa (Pietari, Petroskoi) on mielestäni helppoa, jos ei hengaa suomalaisten kanssa. En ymmärrä miksi suomalaisia pitäisi etsimällä etsiä, jos on kerta halunnut lähteä pois Suomesta suomalaisten luota. Fikseriin luottaminen on omien kokemuksien mukaan paskin vaihtoehto ikinä, koska haastateltavan kommentit sensuroidaan ja se vaan pitää ymmärtää osaksi tapakulttuuria. Epämukavista asioista ei keskustella Venäjällä, etenkään toimittajan kuullen. Mielestäni Venäjän kulttuurin opiskeleminen kirjoista on täysin idioottimaista ja epärealistinen tapa opetella tuntemaan maan kymmeniä, jollei satoja eri kulttuureita ja kansoja. Venäjä on valtava valtava maa täynnä erilaisia kieliä, uskontoja ja erityisesti tapoja. Valkoisena naimattomana naisena on kieltämättä aika mielenkiintoista olla Venäjällä, etenkin etelän tasavalloissa. Ehkä helpointa on sopeutua Karjalan tasavaltaan, jos haluaa päästä helpolla ja vähällä rasismilla.
VastaaPoistaNauroin "suomalaisen toimittajan elintasolle", koska olen törmännyt tähän palkkakysymykseen ollessani harjoittelussa Petroskoissa Karjalan Sanomissa. Venäläisen valtion sanomalehden toimittajan palkka on noin 300-350 euroa (brutto) kuussa, sitä pidetään hyvänä palkkana verrattuna opettajan (200 euroa) palkkaan. Viime keväänä mainostaakseni hienoa harjoittelupaikkaa, laitoin ilmoituksen Facebookissa olevaan Nuoret journalistit -ryhmän seinälle. En ymmärtänyt suomalaisen palkka-asenteen olevan niin lyhytnäköistä, koska sain omasta mielestäni täysin asiatonta palautetta. Kuinka kehtaan mainostaa palkatonta harjoittelua Venäjällä, millä perusteella pienilevikkinen kituva lehti kehtaa pitää suomalaista palkattomassa harjoittelussa?
Tienasin Kelan tuen+Haaga-Helian stipendin+opintolainan kanssa kolminkertaisesti verrattuna muihin toimituksessa työskenteleviin toimittajiin, sihteereihin, valokuvaajaan, taittajiin tai päätoimittajaan verrattuna. Ajatella röyhkeyttäni! Venäjä on Venäjä ja tänne tulemalla myös sen hyväksyy, palkkoineen kaikkineen.
Ja mitä tulee terveydenhuoltoon, Venäjällä (laillisesti tai laittomasti) työskentelevälle antaisin neuvoksi: hanki lääkäri kaveriksi. Itselläni on kaksi lääkärikaveria ja elämä on helpompaa, kuin vakuutuksen varaan laskeminen. Totta kai vakuutus on olemassa jo viisumin saamisen takia, mutta mahdollisen onnettomuuden/kuoleman takia se on mielestäni erittäin tärkeätä. Vakuutuspapereiden mukanapitäminen on tärkeätä erinäisistä syistä, mutta se on sitten toinen asia.
Tervetuloa sitten helmikuussa ulkomaan työharjoitteluinfoon, olen siellä kertomassa viiden kuukauden harjoittelustani Karjalan Sanomissa.
www.karjalansanomat.ru
Terkuin,
Anna-Maria.